Tositapahtunutta

Äimänkäki 18.02.2021

Tositapahtunutta monta vuosikymmentä sitten.

Olin varusmiesaikoinani eräässä pataljoonassa varusmiesten oppitunnilla. Olimme äärimmäisen väsyneitä ensimmäisen harjoitusviikon jälkeen ja lähes nuokuimme oppitunnin alussa.

Silloin luennoitsijamme saapui sisään ja esitteli itsensä: ”Päivää alokkaat! Olen Ylivääpeli Kurki.”

Nousimme ylös ja karjuimme minkä jaksoimme: ”Päivää, herra ylivääpeli!”

Istuimme alas ja hän aloitti luentonsa: ”Ette ehkä ole tietoisia, mutta valistan Teitä kertomalla että tässä pataljoonassa on 9 Kurki-nimistä upseeria.”

Väsyneessä mielikuvituksessani olin jo sanonut vierekkäiselle varusmiehelle: ”Psst..niistähän tulee sitten kokonainen aura.” Juttu levisi kuiskailuna läpi luokan. Kun kuulin ylivääpelin sanovan: *Ja niin kuin olette saattaneet kuulla, pataljoonamme varakomentajan, everstiluutnantti Auran käskyllä…”

Pidemmälle hän ei ehtinyt kun repesin, ja lähes puoli luokkaa jälkeeni.

Nauroimme aivan vedet silmissä 5 sekuntia, kunnes hieman hölmistynyt ylivääpeli keskeytti metakan ja osoitti minua karttakepillä.

”Alokas, te! Nouskaa ylös ja ilmoittakaa itsenne!”

Ponkaisin ylös (asentoon) ja ilmoitin aivan puolivahingossa: ”Alokas Senjanen, herra ylivääpeli!”

(Jokainen intin käynyt tietää että Senjanen on vastike John/Jane Doe:lle. Eli yleissana nimettömyydelle.)

Ylivääpeli tiukkasi kuitenkin: ”Mille nauratte alokas?”

Koska en voinut paljastaa, että nauramme hänen ja muun upseeriston yhteneville sukunimille, joista muodostui hassu kokonaisuus, vastasin: ”Herra ylivääpeli! En tiedä! Nauru tarttuu!”

Ylivääpeli: ”Selvä! Jäätte seisomaan.”

Minä: ”Kyllä herra ylivääpeli!”

Sitten sama kysymys (ja sama vastaus) vierekkäiselle ja vierekkäiselle, kunnes 2/3 luokastamme seisoi.

Lopputunti meni ohi ja pääsimme seisten pälkähästä.

Seuraavalla tupakkatauolla kaverit olivat tosin hieman ärhäkkäitä: ”Tiedätkö ’Senjanen’ minkälaisia voimia vaatii pitää naama peruslukemilla, kun nauru pyrkii vääjäämättä ulos!”