Etelän mies kyllästyi kiireiseen työhönsä ja muutti Lappiin asumaan yksin. Hän nautiskeli aikansa yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Muutaman viikon jälkeen yksinäisyys alkoi kuitenkin pikkaisen ahdistaa ja hän kaipasi muuta seuraa. Kuin tilauksesta tuli paikalle Lapin mies.
-Terve mie oon siun naapuri. Esitteli mies itsensä.
Näin varmaan olin, vaikka lähimpään naapuriin oli useamman kilometrin matka. Lapin mies jatkoi vielä puhettaan.
-Mulla on illalla juhlat. Tulethko mukkhaan?
Etelän mies ilahtui kovasti ja kutsusta ja vastasi
-Totta kai. Kyllä tässä oon seuraa kaivannutkin.
-Tervetulhoo kello 18 illalla, sanoi Lapin mies ja huikkasi vielä lähteissään
-Muista sitten että siellä jhuuaan. Siellä jhuuaan niin, että kaikki on ihan hirveessä humalahssa.
-Ei haittaa yhtään, tässä on oltu selvin päin siitä asti kun muutin tänne. Voit olla varma, että tulen paikalle.
Vielä ovella Lapin mies muisti yhden asian.
-Ai niin sitten siellä myös taphellaan, taphellaan niin, että läski tummuu.
Tämä jo vähän arvelutti etelän miestä, mutta hän ajatteli, että pienen tappelun varmaan kestää kun kerta pääsee juhlimaan.
-Ei haittaa, hän vakuutteli Lapin miehelle. Vielä ennen lähtöä pohjoisen mies huikkasi ovelta.
-Haittaako muuten, että siellä sitten naijjaan, naijjaan niin, että tyrät rythkyy.
Tästähän etelän mies vain innostui.
-Voit olla varma, että minä oon paikalla. Mutta ketäs sinne on kutsuttu?
-Ei sinne tule muita kuin sie ja mie.